Kobe Luminarie

Kobe Luminarie on vuosittain järjestettävä valaistun Hanshinin maanjäristyksen (vuonna 1995) uhrien muistoksi. Tänä vuonna se järjestettiin 2.-11.12. Valot ovat suunnitelleet japanilaiset sekä italialaiset taiteilijat, auttamaan uhreja "kokemaan" valoisamman tulevaisuuden. Vuosittain tapahtuma saa noin 3 miljoonaa kävijää.

Käytiin Karon kanssa kyseiset valot katsastamassa 10.12. eli juuri ennen niiden loppumista. Mukana oli myös mun home visit perheen isä, äiti sekä nuorimmainen lapsi. Kobeen saavuttiin noin tuntia ennen valaistusta, mutta paikalla oli jo melkoinen määrä ihmisiä. Perheen isä varoitteli, että vielä olisi lisää tulossa. Viime vuonna he olivat tulleet autolla ja joutuneet kotimatkalla kiertämään monta mutkaa, koska kadut oli suljettu tai täynnä ihmisiä.

Seurattiin massaa ja käännyttiin Chinatownin nurkilta vasemmalle. Jäätiin odottelemaan valojen sytyttämistä hieman hienommalle alueelle ja ihmisiä valui paikalle koko ajan enemmän. Tunnelma oli tiivis, mutta näkymät olivat suhteellisen hyvät. Valot sytytettiin noin klo. 17:00 ja ihmismassa alkoi hiljalleen liikkumaan eteenpäin. Ensin mentiin suuren rakennelman ali, joka näytti kauempaa linnamaiselta talolta. Sen jälkeen jatkettiin valaistua kujaa kohti suurempaa aukiota. Matkan varrella pysähdyttiin ostamaan nikumanit (lihanyytit), joita sitten yritettiin ihmisiä väistellen syödä.

Aukiolla oli ympyrän mallinen rakennelma, jonka sisään pääsi kävelemään. Oli sanomattakin selvää, että paikka oli täynnä. Hetken aikaa siellä pyörittiin, kunnes perhe alkoi johdattaa meitä kaupungintalolle. Sieltä käsin oli kuulemma mahdollisuus nähdä ylhäältä käsin kyseiset valot. Jonottaminen meni suhteellisen kivuttomasti, mutta ylhäällä sai käyttää miltei kyynärpäätaktiikkaa. Ikkunoiden edessä oli tunkua eikä kuvien ottamisesta meinannut tulla mitään. Nähtiin myös merelle sekä värikkäästi valaistu maailmanpyörä. Ikkunoiden likaisuuden takia, kuvat eivät onnistuneet, mikä harmitti myöhemmin.

Kaupungintalon jälkeen päätettiin lähteä takaisin kotiin. Junat kulkivat hyvin ajallaan ja päästiin jopa istumaan. Olispa Suomessakin yhtä sujuva junaliikenne. Se on yksi monista asioista, mitä jää kaipaamaan Japanista. Enää ei ole kovinkaan montaa päivää kotimatkaan, joten nyt pitää vielä ehtiä hankkimaan viimeisetkin kokemukset tältä reissulta mukaan :)

-Nina

Yuzen-värjäys

Tällä kertaa käsitellään perinteistä Yuzen-värjäystekniikkaa, jolla on vuosisatojen ajan tehty erilaista taidetta, kuten myös kimonoja. Tekniikka saapui kuulemma mantereelta Japaniin noin 700-800-luvuilla, joten sillä on pitkät perinteet. Sanotaan, että ensimmäinen yuzen-tekniikkaa käyttänyt artisti oli nimeltään Miazaki Yuzensai Kiotosta. Tästä reissusta onkin jo hieman aikaa, mutta päätin kuitenkin asiasta vielä erikseen mainita. Ensimmäinen koulun järjestämä ns. pakollinen retki tehtiin Kiotoon 24.9. Kaikille nousee varmaan ensimmäisenä mieleen, miksi nähtävyyksien pällistely jätettiin väliin. Se jäi kuitenkin myöhemmäksi, jos koki sen tarpeelliseksi. Eihän siitä ollut kauaakaan, kun buddyjen kanssa Kiotossa vierailtiin.

Alla löytyy youtubesta kaivettu video, joka näyttää konkreettisesti, miten homma toimii. Voin sanoa suoraan, että se tuntui aluksi naurettavan helpolta. Sitä se ei kuitenkaan ollut, jos halusi lisätä eri sävyjä sekä värejä ns. päävärien lisäksi. Jos video ei jostain syystä toimi, se löytyy myös täältä.

Meidät vietiin noin 20 min kävelymatkan päähän juna-asemalta. Muutaman mutkan jälkeen päästiin lopulta määränpäähän. Ulkoapäin talo näytti perinteiseltä japanilaiselta puutalolta, jota ei nykyään kovinkaan paljoa näe. Sisäpiha sekä huoneet noudattivat samaa traditionaalista linjaa, vaikka sieltä löytyi kahvilan lisäksi pieni puoti, josta sai ostaa kaikenlaista krääsää. Meidät johdatettiin jonkinlaiseen varastorakennukseen, missä itse värjääminen tapahtui. Meidät istutettiin pitkien pöytien ääreen, jonka jälkeen saatiin valita monista eri sabluunoista mieleiset mallit. Kaikkia sai käyttää, mutta pöytien ääressä vallitsi "nopeat syö hitaat"-mentaliteetti. Toisin sanoen, parhaat vietiin päältä. Jälkikäteen näin monta eri kuvaa, jotka olisin voinut itsekin toteuttaa.

Lyhyen sekä selkeän ohjeistuksen jälkeen oli aika käydä hommiin. Pensseleitä ei saanut sekoittaa toisiin purkkeihin, mutta niitä sai tarvittaessa lisää. Koska maalipurkkeja oli vain muutama, niitä täytyi jakaa. Välillä jotkut tuntuivat omivan tiettyjä värejä itselleen, mutta riitaa (ainakaan isoa) ei syntynyt. Alla meidän molempien tuotokset, jotka oli valittu etukäteen jaetusta listasta. Hirveästi ei päässyt sooloilemaan, mutta olen ainakin omasta tuotoksestani tyytyväinen. En ainakaan pilannut sitä, vaikka etukäteen sitä pelkäsin.

Karo

Nina

Kaiken kaikkiaan Kioton reissu tuntui onnistuneelta. Värjääminen oli jollain tasolla melko rentouttavaa ja tekisin sitä ihan mielelläni uudelleen. Pitää nykäistä opintotoimistolta jotain hihasta ja kysäistä, voikohan tuollaista järjestää uudelleen :)

-Nina

Kioto part 1 & 2

Tässä postauksessa kerrataan meidän kahta erillistä Kioton reissua muutaman viikon takaa. Ollaankin keretty hyöriä Kiotossa jo muutaman kerran, sillä se ei ole kaukana Osakasta (noin 30min junalla Suitasta, missä asutaan). Ensimmäinen reissu oli ihan omalähtöinen muutaman muun luokkalaisen kanssa. Päätettiin mennä kierteleen itsekseen, sillä koulun kanssa luultavasti nähtäisiin nämä kaikista suurimmat turisti nähtävyydet.

Part 1.

Aluksi suuntasimme yhden shoppailukadun läpi kohti Gionia, joka on Kioton tunnetuin Geisha katu. Gion on täynnä erilaisia teetaloja ja kalliita ruokapaikkoja. Valitettavasti emme nähneet yhtäkään Geishaa kun kävelimme kadun läpi, sen sijaan näimme erittäin paljon kimonoihin sonnustautuneita naisia.






 Gionin päässä meitä odotti Kennin ji niminen temppeli, mikä tunnetaan Kioton vanhimpana Zen temppelinä. Kennin ji oli tiloiltaan suuri ja harmoninen. Emme menneet temppeliin sisälle, mutta ulkpuolellakin riitti nähtävää.




Pihan keskellä oli myös pienimuotoinen Zen puutarha, joka oli hyvin kaunis. Emme päässeet sinne sisälle, mutta saimme aidan yli otettua muutaman kuvan.



Kävelimme Kennin jin läpi takaisin kaduille ja päätimme jatkaa matkaa Fushimi Inariin. Fushimi Inari on yksi Japanin tunnetuimmista temppeleistä Monet varmasti tietävät temppelin punaiset torii portit Geishan muistelmat elokuvasta. Fushimi Inari kuitenkin sijaitsi toisella puolella kaupunkia, joten jouduimme seikkalla sinne metron avulla.

Saavuttuamme temppelille saimme huomata, että emme olleet ainoat jotka olivat päättäneet mennä kyseisenä päivänä. Temppeli oli täynnä ihmisiä ja aurinko porotti taivaalla.




Ennen kuin astuimme syvemmälle temppelin pyhälle maalle, päätimme käydä muiden vierailijoiden tapaan puhdistautumassa rituaalin mukaisesti. Jokaisen temppelin pihalta löytää pienen puhdistautumis altaan. Altaan luona vieraat ottavat käteen bambusta tehdyn kauhan ja pesevät kätensä, sekä suunsa. Vettä ei ole kuitenkaan tarkoitus juoda. Tämän tehtyämme jatkoimme matkaa syvemmälle temppelin tiloihin, mistä pystyi halutessaan ostamaan amuletteja ja rukouksia.



Inari Fushimi on eritoten tunnettu sen punaisista torii porteista, mutta myös sen alueella olevista kettu patsaista. Japanissa kettua pidetään jumalten sanansaattajan ja näin ollen pyhänä olentona. Monet innokkaat Japani fanit ovatkin luultavasti kuulleet tarinoita sekä myyttejä kitsuneista.



Kävimme myös uhraamassa kolikon jumalille. Uhrauksen jälkeen voi myös soittaa kelloa ja rukoilla jumalille. Monet oppilaat menevät ja rukoilevat hyviä arvosanoja sekä menestystä koulussa.

Rukoilun jälkeen saavuimme paikan kohokohtaan: punaisille torii porteille. Värikkäät portit loistivat kirkkaina metsän vihreyden keskellä ja niiden läpi kulki kymmenittäin ihmisiä.




Olisimme voineet jatkaa vielä ylemmäs vuorta ja lopulta viimeisen temppelin luo. Päätimme kuitenkin kääntyä takaisin, sillä kuumassa säässä kiipeäminen ei tuntunut houkuttelevalta. Luultavasti palaamme takaisin Fushimi Inariin, kun säät ovat hieman viileämmät.



Älkää huoliko, kissa on kyllä elossa. Se oli päättänyt siirtyä varjoon lepäämän ja täytyy myöntää, että teki mieli tehdä samoin. Kyseisen päivän nähtävyyksien katselu loppuikin Fushimi Inariin, mutta olimme joka tapauksessa tulossa takaisin viikon päästä, koulun järjestämällä reissulla.

Part 2. 

Toinen Kioton reissu olikin sitten koulun järjestämä. Meidät jaettiin ryhmiin buddyjemme kanssa ja suuntasimme eri puolille Kiotoa. Törmäsimme kuitenkin toisiimme reissun alussa ja päätimme jatkaa matkaa suuremmassa ryhmässä. Lähdimmekin kävelemään shoppailukadun läpi kohti Kyomizu deraa, joka on yksi tunnetuimmista temppeleistä Kiotossa. Kyomizu dera on rakennettu puupinojen päälle ja se onkin eritoten tunnettu sen eriskummallisesta rakenteesta. 

Shoppailukadulla riitti kuitenkin nähtävää ja törmäsimme matkalla maikoon (geisha oppilas). Omaksi ilokseni pääsin myös yhteiskuvaan maikon kanssa, joka liikkui kadulla managerinsa/henkivartijansa saattelemana. Yhteiskuvat muiden kanssa, sekä kadulla liikkuvilta saatu huomio varmasti boostasivat maikon imagoa. 

 
Nina the master photographer myös bongasi kauniin puutarhan erään talon aidan läpi ja sai loistavan kuvan. Pienten temppelien lähellä näkyi paljon Buddha patsaita sekä muita pyhiä eläinpatsaita. Näitä hieromalla saa sitten hyvää onnea ja monet juoksivatkin hieromaan Buddhan masua.




Kyomizu dera on suuri temppeli ja sen pihamaalla on pagodan lisäksi pienempiä temppelirakennuksia. Itse Kyomizu dera on aivan alueen päädyssä ja sisään pääsy maksaa 400 yeniä (noin 4 euroa). Päätimme olla menemättä sisään, sillä vanhempien ja sukulaisten tullessa käymään, menemme luultavasti heidän kanssaan.




Löysimme myös shoppailukadulta Ghibli kaupan ja pakkohan sinne oli päästä pällistelemään. Kyllähän kaupasta kaikkea kivaa krääsää löytyikin, mutta hinnat olivat suhteellisen korkeat.





Kaiken kaikkiaan Kioto on erittäin vanha sekä kaunis kaupunki. On kuitenkin aivan väärin luulla, että pystyy nähdä kaiken mitä Kioto tarjoaa vain yhdessä päivässä. Kaupunki on sen verran suuri, että suosittelisin sen tutkailemista rauhassa ja muutaman päivän ajan. Näin ei tarvitse kiirehtiä ja pystyy käydä mahdollisimman monessa paikassa.

-Karo

Kaiyukan akvaario

Pienen hiljaiselon jälkeen onkin muutama päivitys tiedossa :) Käytiin tyttöporukalla (meidän suomalaisten lisäksi mukana oli venäläinen, saksalainen ja amerikkalainen vaihtari) 19.9. vierailemassa Osakan akvaariossa. Sinänsä hyvä valinta, koska päivä oli melkoisen sateinen. Matkaa Shojakusta oli noin tunnin verran, kun vaihdettiin junasta metroon. Kuljetukset olivat suuntaansa noin 500 jenin (4,39 €) luokkaa. Koska kyseessä oli kansallinen vapaapäivä, paikalla oli "muutama" muukin ihminen.

Liput maksoi 2 300 jeniä (20,19 €) ja se kattoi noin kilometrin mittaisen kierroksen. Akvaariossa pääsi tutustumaan mereneläviin sekä muutamaan maaotukseen. Tungoksessa oli hieman vaikea kuvata, olihan lapset melkoisen röyhkeitä. Taisi yksi saksalainen (noin itseä päätä pidempi) sanoa pelkäävänsä astuvan jonkun päälle. Ei sillä, pelko oli ihan aiheellista. Itsekin vahingossa muutamaa osuin kyynärpäällä otsaan.

Kierrokseen kuului ison altaan lisäksi monia pienempiä, jossa sai nähdä kaloja sekä merinisäkkäitä. Kulkureitti kiersi keskellä olevaa allasta, näyttäen sivualtaitakin lähemmäs pohjaa. Omasta mielestä delfiinien allas oli harmittavan pieni, vaikkeivat ne näyttäneet päällepäin kovinkaan kärsiviltä. Pingviinejäkin nähtiin, kahden niistä nahistellessa keskenään. Finding Dory-leffan innoittamana oli järjestetty erillinen, pienempi näyttely. Sinne oli raahattu elokuvassa nähtyjen kalojen lisäksi meduusoja sekä merihevosia. Porukkaa oli kuin pipoa, vaikka huone oli melko pieni. Meduusat olivat omassa huoneessaan, jossa eri lajeihin pystyi tutustumaan rauhassa.

Lopussa päästiin suureen huoneeseen, jossa oli iso, avonainen allas. Käsien pesun jälkeen pääsi silittämään pieniä haita sekä rauskuja. Niiden iho tuntui liukkaan karhealle. En meinannut uskaltaa yhtä rauskua silittää, kun se näytti jo ärsyyntyvän liiallisesta huomiosta. Tämän jälkeen oli toinen, seinällinen allas. Siellä "jäällä" köllötteli pullea hylje, joka näytti hymyillen syövän jäätä. Joku turisti sai sen myöhemmin hämmentymään ja pötkö palasi veteen.

Eniten mieleen painui leikkisät hylkeet sekä merileijonat, jotka selkeästi poseerasivat kameralle. Isossa altaassa oli myös photobombaava rausku, joka tuntui haluavan kaikkiin kuviin :D Jos paikka jäi kiinnostamaan, löytyvät sivut tämän linkin takaa. Akvaarion vieressä on myös suurempi ostoskeskus, jossa on monta eri ravintolaa ja ns. pikaruokakatu, jossa voi tutustua paikallisiin herkkuihin. Paikan yhteydestä löytyy myös maailmapyörä, johon pääsee maksua vastaan.

- Nina