Kimono

Noniin, tää postaus tulee nyt hieman myöhässä, mutta se ei nyt varmaan haittaa. Meidän ihana vuokraisäntä, Oniichaniksi itseään kutsuva herrasmies, järjesti kaikille naispuolisille vuokraajille mahdollisuuden kokeilla kimonoa. Ajatus miellytti heti ja siihen osallistuttiin. Kaikki varmaan tietävät jo, että Kimono on japanilaiseen perinteeseen kuuluva asu. Sitä voisi kuvailla kaapumaiseksi vaatteeksi, jossa on monta kerrosta. Ja sitä voi käyttää kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Meidän aika osui mukavasti samaan aikaan kahden saksalaisen vaihtarin kanssa, joiden kanssa muutenkin pyöritään usein. Sovitus tapahtui vuokraisännän toimistolla, joten sinne piti mennä junalla yhden pysähdyksen verran. Shojakun ja Aikawan väli on noin muutaman minuutin, kiire ei siis tullut. Ilma oli mukavan aurinkoisen lämmin, noin + 30 astetta. Onneksi sisällä oli kuitenkin ilmastointi päällä, koska kyseisen asusteen pukeminen oli melkoista tuskaa. Apuna oli kolme ihastuttavaa rouvaa, yksi taisi olla Oniichanin äiti, jotka pukivat tietämättömät ulkomaalaiset. Kovasti juttua riitti, mutta he eivät osanneet yhtään englantia. Suurimmilta ongelmilta kuitenkin vältyttiin, menihän koko homma miltei eleiden sekä toisen saksalaisen avustamana melko kivuttomasti. Topin ja shortsien päälle saatiin jonkinlainen ohut alustakki (nagajuban?), jonka reunat näkyvät itse kaavun alta. Se sidottiin ympärille jonkinlaisella narulla, mikä antoi korsettimaisen olon. Tämän jälkeen saatiin itse kimono päälle. Se sidottiin ensin, jos muistan oikein, parilla uudella narulla. Sen jälkeen valittiin obi (kirjava vyö), joka sidottiin tietyllä tekniikalla. Tässä tarvittiin lastamaista esinettä, joka laitettiin vatsan kohdalle. Sen tarkoitus oli pitää kohta sileän suorana sekä ryhdikkäänä. Muutaman narun jälkeen koko asu oli valmis.

Karo valitsi itselleen hienon vihreän kimonon, joka sopi tälle oikein hyvin. Itse en saanut valitsemaani vaatetta, mutta en kyllä kuitenkaan pettynyt. Alla on muutamia kuvia, joita tuli napsittua. Uskoisin, että joillekin heräsi yksi kysymys: kyllä, asu oli ihan jäätävän kuuma. Paksu kangas ei juurikaan hengittänyt, eikä helteeseen muutenkaan tottunut suomalainen kokenut oloaan mukavaksi. Kuitenkin, jos joku tarjoaa uutta tilaisuutta tähän kokemukseen, tartun siihen 100 % mahdollisuudella.

 

 Pahoittelen vielä, etten kyennyt selittämään koko pukeutumisprosessia paremmin. Kaikki tuntu menevän nopeaan tahtiin, olihan kyseessä tottuneita rouvia. Wikipedia tarjoaa jonkinlaisen käsityksen, miten homma toimi. En kuitenkaan osaa luvata, että se on ihan luotettavaa tietoa ;)

- Nina

Picnic

Konnichiwa!

Tällä kertaa tulee hieman lyhyempi postaus, koska sattuu olemaan kiire tunnille. Tosiaan, tällä viikolla alkoi opiskelu, vaikka se onkin enemmän tutustumista.

Viime viikko toimi orientaationa, jolloin koulu oli järjestänyt meille kaikenlaista toimintaa. Perjantaina iltapäivällä vietettiin urheilullista picnikiä. Oli mahdollisuus pelata jalkapalloa, lentopalloa, sulkapalloa sekä heittää frisbeetä. Kyseinen ohjelma pyöri buddyjen (japanilaiset oppilaat) avulla. Voin sanoa, että frisbeen heittäminen 30 asteen helteessä tuntui melkoiselta työltä. En halua edes ajatella, miltä jalkapallon pelaajista edes tuntui. Päästiin taas toteuttamaan sisäisiä sadistejamme, kun kaikille tarjottiin salmiakkia. Kuinka nautinkaan nähdä irvisteleviä kasvoja, inhoon sekoittuen. Monet kirjaimellisesti juoksi sylkemään karkit suustaan xD

1,5 h kului kuin siivillä ja siitä jatkettiin lukion rakennuksessa sijaitsevaan kahvilaan. Saimme maistaa ruokia, joita tarjoillaan usein natsu matsurilla (kesäfestivaalit). Kyseessä oli siis paistettua nuudelia possulla, kanaa sekä makkaraa. Kuvaa en tajunnut ottaa, mutta kaikki varmaan ymmärtävät miltä ne näyttävät :''D Jälkiruuaksi oli vanilja- sekä suklaakakkua, jotka olivat rahkamaisia. Yksi pieni pala riitti tyydyttämään makeannälän. Muutaman päivän jälkeen on alkanut jo tottua yltiömakeisiin tuotoksiin, jotka tuntuvat myös hieman rasvaisilta. Hintaa koko aterialle kertyi 500 jeniä (n. 4,35 €). Ei paha!

Kuuma..

Myöhemmin kerrotaan, miten kimonon sovituksessa meni ;) Nyt onkin jo aika jatkaa matkaa takaisin koululle!

- Nina

Elämää täällä

Hello!

Tässä on nyt nää muutamat päivät olleet todella hektisiä ja vasta nyt pääsen kirjotteleen. Elämä alkaa pikkuhiljaa rauhottua ja tuntua normaalimmalta täällä. Osataan mennä junalla ilman jäätävää säätöä ja ollaan tutustuttu muihin tässä koulun lähellä asusteleviin oppilaisiin. Varsinkin kahden saksalaisen likan kanssa ollaan turisteiltu ympäri Osakaa ja onhan se hyvä mennäkkin pienellä porukalla, ainakin tässä alussa. Myös buddyen kanssa ollaan suunniteltu kaikenlaista pikku reissua. Esim. ensviikonloppuna mennään käymään Kiotossa ja buddyt sitten näyttävät kaupunkia meille. Ollaan myös sovittu, että mennään Halloweenina Universal Studiosille, koska sillon siellä on kaikkee muutakin jännää meneillään.

Maanantaina koululla oli ensimmäinen orientoitumispäivä ja sinne tuli yksi kännykkäyhtiö esittelemään liittymiä, mitä pystyi hankkia lyhyesi aikaa. Otettiin sitten 5 kuukauden netillinen simkortti, sillä ajattelin, että voin soitella skypellä tai whatsapilla mieluumin kuin omalla numerolla. Netin saaminen kännykkään oli suuri helpotus, eikä enää ole epävarma olo lähteä tutkimaan uusia paikkoja. Netistä pystyy aina etsiä apua.

Torstaina päätettiin lähteä yhdessä saksalaisten kanssa turisteilemaan Nambaan. Namba on yksi Osakan keskustan osista. Siellä sijaitsevat laajat shoppailukadut, sekä erilaiset alueet kuten Amerikamura. Käytiin kiertelemässä ja katselemassa ja olihan se hieno nähdä. Törmättiin myös säkällä muutamaan meidän luokkalaiseen, jotka oli myös Nambassa katselemassa paikkoja. Tällä kertaa ei tullut hirveästi ostettua mitään, mutta tuskin se on viimeinen kerta kun mennään käymään siellä. Huomaahan siellä myös sen seikan, että Japanissa todellakin on ihmisiä paljon. Kaikki on aina ihan täynnä ja ollaan muutaman kerran jo päästy kokemaan illan ruuhkajuna. Väenpaljouteenkin kuitenkin tottuu ja nyt kun elämä täällä alkaa tuntua yhä normaalimmalta,ei tuollaisiin asioihin kohta edes kiinnitä niin paljoa huomiota. Löydettiin kuitenkin ehkä paras juoma ikinä, Cream Soda! Käytiinkin tossa eilen ostamassa melooni makusiirappia ja limpparia, jotta pystytään tehdä sitä itse. Tuon myös pienen stashin makusiirappia kotipuoleenkin ku on aika lähteä, niin saavat muutkin maistaa sitä.

-Karo