maanantai 12. joulukuuta 2016

Kobe Luminarie




Kobe Luminarie on vuosittain järjestettävä valaistun Hanshinin maanjäristyksen (vuonna 1995) uhrien muistoksi. Tänä vuonna se järjestettiin 2.-11.12. Valot ovat suunnitelleet japanilaiset sekä italialaiset taiteilijat, auttamaan uhreja "kokemaan" valoisamman tulevaisuuden. Vuosittain tapahtuma saa noin 3 miljoonaa kävijää.


Käytiin Karon kanssa kyseiset valot katsastamassa 10.12. eli juuri ennen niiden loppumista. Mukana oli myös mun home visit perheen isä, äiti sekä nuorimmainen lapsi. Kobeen saavuttiin noin tuntia ennen valaistusta, mutta paikalla oli jo melkoinen määrä ihmisiä. Perheen isä varoitteli, että vielä olisi lisää tulossa. Viime vuonna he olivat tulleet autolla ja joutuneet kotimatkalla kiertämään monta mutkaa, koska kadut oli suljettu tai täynnä ihmisiä.

Seurattiin massaa ja käännyttiin Chinatownin nurkilta vasemmalle. Jäätiin odottelemaan valojen sytyttämistä hieman hienommalle alueelle ja ihmisiä valui paikalle koko ajan enemmän. Tunnelma oli tiivis, mutta näkymät olivat suhteellisen hyvät. Valot sytytettiin noin klo. 17:00 ja ihmismassa alkoi hiljalleen liikkumaan eteenpäin. Ensin mentiin suuren rakennelman ali, joka näytti kauempaa linnamaiselta talolta. Sen jälkeen jatkettiin valaistua kujaa kohti suurempaa aukiota. Matkan varrella pysähdyttiin ostamaan nikumanit (lihanyytit), joita sitten yritettiin ihmisiä väistellen syödä.











Aukiolla oli ympyrän mallinen rakennelma, jonka sisään pääsi kävelemään. Oli sanomattakin selvää, että paikka oli täynnä. Hetken aikaa siellä pyörittiin, kunnes perhe alkoi johdattaa meitä kaupungintalolle. Sieltä käsin oli kuulemma mahdollisuus nähdä ylhäältä käsin kyseiset valot. Jonottaminen meni suhteellisen kivuttomasti, mutta ylhäällä sai käyttää miltei kyynärpäätaktiikkaa. Ikkunoiden edessä oli tunkua eikä kuvien ottamisesta meinannut tulla mitään. Nähtiin myös merelle sekä värikkäästi valaistu maailmanpyörä. Ikkunoiden likaisuuden takia, kuvat eivät onnistuneet, mikä harmitti myöhemmin.

Kaupungintalon jälkeen päätettiin lähteä takaisin kotiin. Junat kulkivat hyvin ajallaan ja päästiin jopa istumaan. Olispa Suomessakin yhtä sujuva junaliikenne. Se on yksi monista asioista, mitä jää kaipaamaan Japanista. Enää ei ole kovinkaan montaa päivää kotimatkaan, joten nyt pitää vielä ehtiä hankkimaan viimeisetkin kokemukset tältä reissulta mukaan :)






-Nina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti